Viime postauksesta onkin aikaa. Välillä tuntuu, että tämä aikataulujen yhteensovittaminen on aikamoinen haaste. Ne pienet hetket kun ehtii olla ihan vaan kotona, haluaa pyhittää perheelle. Viikonloppukin vierähti töissä joten nyt mulla on ihana arkivapaa. Tosin vain yhden päivän, mutta aion nauttia siitä!
Viime viikollahan tulos oli +0,7kg niin kuin osasin etukäteen arvatakin, mutta nyt on uusi vaihde laitettu silmään. Olen nimittäin päättänyt etten aio enää koskaan painaa oli 90kg. Koska huomasin, että olen taas koukuttunut herkkuihin niin päätin pitää 3vko ehdottoman herkkulakon jotta pääsisin kierteestä taas eroon.
Ensi perjantailta odotan huomattavasti suopeampia lukuja. Olen myös skarpannut syömisissä ja olo on mahtava! Eilinen työilta oli niin kiirettä, että pääsin tosin syömään vasta seitsemältä ja iltapala jäi syömättä, mutta paremmalla polulla ollaan taas. Punnitsemaan en silti ole jaksanut ryhtyä. Ehkä jossain vaiheessa taas.
Eilinen lounas salaatti
Uusi pahe : vuohenjuustokuutiot <3 Erään päivän päivällinen kana cashew salaatti
Liikunnan suhteenhan mulla ei ole ollut pahempia ongelmia ja nyt kun ilmatkin on noin ihanat niin on ihanaa lähteä lenkille. Jotain uutta haastetta lenkkeihinkin piti kuitenkin saada. Olen alkanut juoksemaan. Mun juoksukunto on aina ollut ihan retuperällä ja hyvä kun olen jaksanut 100m juosta (näin on ollut aina, myös pienemmillä kiloilla). Nyt olen ylittänyt itseni ja jaksan helposti juosta jo 2km joka on mulle itselleni tosi kova juttu! Tavoitteista sen verran, että alunperin ajattelin, että olisi huippua jos joskus jaksaisin juosta 3km, mutta nyt kun tavoite lähestyy niin 5km kuulostaa paljon paremmalta. Painon suhteen lähitavoite on viiden viikon päässä kun lähdemme Turkkiin. Siihen mennessä kun saisi 3kg pois.
Mun kirittäjät. Pikku neidin piti istua rattaissa, mutta hänkin innostui aina välillä ottamaan juoksukisoja.
Meillähän on siis viralliset joggerit eli juoksurattaat, mutta mä en jotenkin osaa juosta jos en saa käsiä mukaan. Siispä pikku neiti pääsee mukaan vain jos isikin saadaan mukaan.
Viime perjantaina pikku neiti ekaa kertaa kampaajalla
Meidän elämässä puhaltaa muutenkin uudet tuulet. Pikkusiskon kuolemasta tuli siis huhtikuussa kuluneeksi vuosi. Sen jälkeen olemme yrittäneet saada tytöille pikkusisarusta 8kk ajan. Lapsettomuushoidot meillä aloitettiin virallisesti tässä kierrossa, tutkimukset paria kuukautta aiemmin. Mun kuukautiskierrot ovat venyneet pitkiksi ja terkkarissa otetut hormonikokeet kertoivat ettei elimistössä kehity tarpeeksi FSH ja LH hormoneita. Se mistä moinen voi johtua kun kaksi raskautta on alkanut aiemmin helposti, on mysteeri. En osaa sanoa kuinka paljon surulla on vaikutusta asiaan. Nyt kuitenkin aloitin tänään kyseisten hormonien pistämisen ja ensi viikon tiistaina on varattu ultra-aika jossa tarkistetaan, onko hoidolle vastetta.
Onneksi mulla ei ole piikkikammoa.
Vein pikkusiskon haudalle kevään ensimmäiset ruusut
Saa nähdä miten hormonit vaikuttaa mun mielialoihin tai painoon. Vaikkakin blogi keskittyy pääasiassa painoasioihin niin suru, ikävä ja toive vauvasta on osa minua ja se tulee näkymään myös tässä blogissa. Toivottavasti joku lapsettomuushoitojakin läpikäyvä eksyy lukemaan ja mahdollisesti ottaa yhteyttä. Vertaistuessa on voimaa!
Ihanaa aurinkoista viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti